Hyvää myöhäistä ystävänpäivää toverit! Eilen leivoin päivän hengen mukaan tosi äklösöpöjä cupcakeseja, joista ei tullutkaan ihan niin nättejä kun toivoin. Kuorrutteen kanssa ilmeni pieniä ongelmia, mut maku oli mitä herkullisin, joten that's what counts eiks nii?
sitruuna ja mustikka cupcakes (n 15 pientä tai vähemmän isoja american style)
3 3/4 dl vehnäjauhoa
1/2 rkl leivinjauhetta
100 g huoneenlämpöistä voita
2 1/2 dl sokeria
2 isoa munaa
1 1/2 dl maitoa
1 tl vanilijasokeria
1/2 dl sitruunamehua
yhden (luomu)sitruunan kuori
150 g mustikoita
Lämmitä uuni 175°c. Sekoita jauhot ja leivinjauhe.
Vatkaa voi ja sokeri erikseen kuohkeaksi, lisää munat ja sekoita jälleen kuohkeaksi. Lisää vanilijasokeri, jauhoseos, maito sekä sitruunan mehu+kuori. Sekoita kunnolla.
(kierittele mustikoita tomusokerissa, niin eivät sotke taikinaa ihan harmaaksi)
Lisää varovasti mustikat ja täytä vuoat n 3/4 täysiksi. Paista n 25 minuuttia.
Buttercreamit sun muut tosi sokeriset ja rasvaiset kuorrutteet eivät ole niin mun mieleen cupcakesien päällä, mutta tykkään koostumuksista jotka voi pursottaa tällä tavalla. Oon ennen tehnyt melkein samanlaisella ohjeella (miinus punainen väri) ihan onnistuneesti pursotettavaa kreemiä, mutta tällä kertaa amorit eivät kai olleet mun puolella. En tiedä oliko ongelma mahdollisesti nestemäisessä väriaineessa (kotona käytän aina jauheita) vaiko vatkaimessa joka vähän muutenkin temppuili? Mene ja tiedä, mut hyvältä maistui kuitenkin.
löysä tai kiinteä sitruuna kuorrute, riippuen siitä onks planeetat ja tähdet suotuisassa asennossa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
sitruunamehua maun mukaan
sitruunan kuorta maun mukaan
(punaista väriainetta)
Vatkaa kerma, lisää tuorejuusto varovasti, mahdollisimman vähän vatkaten, sekä muut aineet.
Päälle askartelin aamupäivällä vaaleansinisestä sokerimassasta rusetteja ja sydänströsseleitä ja aiettä kun olikin söpöä ja suloista ♥.
Päivällä posti toi mulle ruusun ja Vaasan ruispaloja ja tulin iloiseksi ja illalla mentiin pienellä tyttöporukalla viettämään elokuvailtaa. Syötiin niin paljon karkkia ja kakkua ja sipsiä ja natchoja et kaikki halus oksentaa, mut oli superkivaa!
Katottiin ranskalainen Intouchables. Ehdottomasti paras elokuva minkä oon pitkään aikaan nähnyt.
Yhtäaikaa kaunis ja koskettava ja naurattava ja hymyilyttävä ja aito ja toiveikas. Monimutkainen, mut kuitenkin niin yksinkertainen. Katsokaa se.
Ei muuta, nauttikaa lauantaista.
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti