toinen kuva on mun oma, toinen kait täältä
Aika kuluu niin hirveen nopeesti. Mä oon ollut täällä jo puoltoista kuukautta!
Lueskelin tänään kirjaa kun odottelin, et pääsisin selvittelemään mun ruotsinopintoja (ajattelin vihdoin tehdä jotain niidenkin hyväksi) ja mietin millasta olis olla jäkälä (kyyyyyllä).
Se on niin hassua, miten ihmiset miettii ja pähkää elämän tarkotusta ja yrittää elää hyvin ja toteuttaa unelmia ja kurkottaa tähtiin ja opiskella kirurgeiks ja astronauteiks ja muotisuunnittelijoiks ja tulla kuuluisiks ja saavuttaa vaikka ja mitä. Mut ei elämällä lopulta oo muuta tarkotusta kun jatkuminen.
Jäkäläki elää mut se on ihan tyytyväinen siinä saman kiven päällä helposti sellasen 500 vuotta. Mua ehkä alkais vähän kyllästyttämään jossain vaiheessa.
Alkoi kyllästyttämään jo siinä vaiheessa kun meni reilu kolme tuntia iltapäivästä siihen, että totesin voivani aloittaa ruotsinopinnot jo toukokuun lopulla. Jo. Toukokuun. Lopulla. Vau.
Se on ehkä lyhyt aika universumin historiassa, mut se on pitkä aika mun elämässä. Ainakin siis melko pitkä. Siinä vaiheessa oon jo melkeen ikäloppu kakskymppinen ja kakskin mun rakasta Ainoa saa (luotto on siis kova♥) niihin aikoihin kivan hatun hiuskutreja koristamaan. Semmosen missä on valkosta ja mustaa.
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti