päätin kuvittaa tän ruotsalaisilla kivoilla jutuilla mut kanelipullat näytti kolmen naisen kanssa tyhmältä.
Kun mä tulin Pariisista kotiin lokakuussa, ajattelin että alan taas kirjoittamaan. Never happened.
Sit eilen lähdin Tukholmaan puoleksi vuodeksi ja yhtäkkiä oli muutakin asiaa kun ne leffat joita oon katsonut, ne päivät joina kävin vaan salilla ja laitoin ruokaa, ne hetket joina en oo tehnyt yhtään mitään jossei lasketa aamupäivän arvostele mun illallinen-putkea tai jamie oliverin 30 minuutin aterioita. This is a story about how liv changed my life. Joo. On mun telkkarissa nytkin suomalaisia kanavia mut saatavilla on vaan yle 1&2.
Luonnollisesti lähtöhetkellä Helsinki yritti pistää mut koville ja esittää että siellä muka on myös lunta ja muka paistaa myös aurinko eikä vaan sada vettä vaakana. Tyylikkäästi jännitin lentomatkan sydän läpättäen eli siis nukuin koko ajan..
Lentsikka-asemalla ehdin onneks hämmästellä vaan hetken kun ketään ei näkynyt ja ymmärsin ettei mulla oo kenenkään puhelinnumeroa ja sitten sain kukkapuskan käteen. Kahden ensimmäisen minuutin jälkeen toinen pikkutytöistä halas mun jalkaa ja tuli sellainen olo että ehkä tästä tuleekin jotain.
Nyt googletan mistä saa ruisleipää. Vaalea hajos kun siihen yritti levittää voita.
Elina
ps ulkomuoto ehkä kaipaa vielä jotain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti