(ei ollut kuvia niistä kuulaista kauniista pakkaspäivistä)
Tulin ajatelleeksi, että tavallaan olen asunut Tukholmassa kohta vuoden. Vähitellen, pikku hiljaa, se alkaa olla mun koti ja kun eilen illalla vihdoin pääsin omaan sänkyyn, nukuin noin 12 ja puoli tuntia.
Tunnen joka kerta silti pientä haikeutta kun Helsinki-Vantaa jää taakse, vaikka kaipasinkin jo takaisin Tukholmaan. Matka oli hyvä ja tarpeellinen ja joulu oli mukava ja lopulta valkoinen.
Viime aikoina on käynyt selväksi, että elämä on täynnä yllätyksiä. Hyviä ja huonoja sellaisia.
Kesällä vatvoin melkein kaksi kuukautta sitä, palaisinko syksyllä Tukholmaan. Etsin vastausta kyselemällä ihmisiltä ympärilläni ja kuluttaen aikaa maaten sängyllä ja tuijottaen tuulessa heiluvia koivun oksia. Yritin löytää vastauksen, jota ei ollut olemassakaan.
Mutta ei se haitannut, arvasin, oikein meni. Tai vaikkei oikein, niin ainakin hyvin.
Monia uusia tuttuja ja juttuja, myös vaikeita sellaisia, paljon viiniä ja ennätysmäärä pikaruokaloita, viikonloppuja jotka alkoivat keskiviikkona ja päättyivät maanantaina, päiviä jotka eivät niin alkaneet saatikka päättyneet - olivat vain, pitkiä päiviä kirjastossa, pitkiä kahvitaukoja kirjaston välissä, uusia ystäviä monista paikoista ja etenkin kotosuomesta, myös vanhoja ystäviä puhelimen päässä, ilmaista shamppanjaa baarissa, naurettavia tarinoita, lukuisia lentomatkoja ja muutama laivakin.
Ehkä vielä joskus tiedän mikä tahdon olla kun kasvan suureksi. Ei hoppua.
Tulin ajatelleeksi, että toivon ensi vuodesta yhtä hyvää ja huonoa ja uskomatonta ja upeaa.
Tulin ajatelleeksi, että elämä on ihan laiffii, sillointällöin toisinaan.
Hyviä ensimmäisiä tunteja ja toiveita hyvästä vuodesta joka on vuorossa. Tervetuloa, me ollaan valmiita.
/ Happy new year!!!!! /
Elina
