Elossa ollaan.
Siellä kaikki näytti samalta, mutta oli ihan eritavalla.
Viime perjantaina katsoin kahteen asti aamuyöllä elokuvaa avaruudesta ja aikaulottuvuuksista ja vetovoimasta. Tällä viikolla olen yrittänyt lukea universumin viestejä, vaikka kaikki oli todennäköisesti vain sattumaa.
Kaikesta huolimatta perjantai ja viikonloppu juustonaksujen ja neljävuotiaan vilpittömän lauseen "du är inte längre min barnsflicka, men du ska alltid vara min storsyster" seurassa tuntuu helpottavalta ja ihanan yksinkertaiselta. Etenkin puhelun jälkeen, joka toi hyviä uutisia.
/ I'm alive.
It was same but different there.
Last friday I went to see a movie about time dimensions, the space and gravity until 2am. This week, I've tried to figure out what the universe is trying to tell me, even though it was probably all just coincidence.
Anyway, a friday with some cheese doodles and a sincere sentence "du är inte längre min barnsflicka, men du ska alltid vara min storasyster" (you are not longer my nanny, but you will always be my big sister) by a four-year-old, feels relieving and simple. Especially after a phone call, that brought some good news. /
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti