äppelpaj

Eilen mun ystävä tiedusteli et oonko käynyt facebookissa.
Vastasin, että etkö sä ymmärrä miten kiireinen nainen mä oon? Pitää viedä lapset päiväkotiin, käydä salilla, lounastaa keskustassa, käydä ruokaostoksilla, hakea lapsoset tarhasta, laittaa ruokaa ja leipoa omenapiirakkaa. Toinen totesi et muutun koht solsidaniks.

Jääkaapissa oli avattu vanilijakastike ja ajattelin että se tarttee kiireesti jotain seuraksensa, ennen kuin menee pilalle. Leivoin maailman helponta omenapiirakkaa, koska kaikki ainekset sattui löytymään kaapista ja olin maailman paras barnsflicka. Kaiken lisäksi mun oli tehnyt vähän mieli omenapiirakkaa siitä asti kun söin palan sturekattenissa.
Tällä kertaa maailman helpoin oli myös maailman parasta! Yksinkertaisesti vaan herkullista.

ä p p e l p a j

85 g huoneenlämpöistä voita
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1/2 tl suolaa
1 tl vanilijasokeria
vajaa 2 1/2 dl sokeria
1 suurehko muna
reilu 1 dl maitoa
2-3 omenaa kuorittuna ja lohkottuna

päälle kanelisokeria: n. 2 ruokalusikallista sokeria + 1 tl kanelia
(katsoin tän ohjeen yhdestä kanadalaisesta keittokirjasta, joten osa määristä on vähän hassuja)

Lämmitä uuni 175°c ja voitele pieni vuoka (ø 20-23 cm).
Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa sokeri ja voi kuohkeaksi ja vaaleaksi, lisää maito ja muna ja sekoita. Lisää vähitellen kuivat aineet ja sekoita vain kunnes tasaista. Kaada vuokaan, asettele omenaviipaleet päälle ja ripottele pinnalle kanelisokeri. Paista 10 minuuttia ja alenna uunin lämpötila 150°c ja paista vielä n. 45-50 minuuttia tai kunnes hammastikku tulee ulos puhtaana.
Ja vanilijajätskii tai kastiketta! Mmmmmmmmh.

Eilen vähän satoi, mut tänään oli taas niin kaunis päivä et mun pisamatkin alkoi heräilee talvihorroksesta ja istuin kahvilassa vielä tunnin yksikseni, vaikka Sydney lähti hakemaan jo omia muksujaan. En tahtois uskoa noita suomalaisia säätätejä ja pekkapoutia.

Tiistait!
Elina